Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ongelmia matkassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ongelmia matkassa. Näytä kaikki tekstit

14.6.2015

Chapter 31.

Hiya pals!

And so our adventure in land of unicorns came to end. We are alive and at home safely.
On Sunday we had a huge cleaning process. Did we really lived whole this time in this kind of dirt and mess? Ok ok this sounds terrible, but some place were really dirty like for example oven and shelves. Anyway, we left place shiny and clean as we never seen it like that before. It was so sad and weird to leave our flat knowing that we won't come back here anymore. Well, of course we'll visit Glasgow and Paisley someday but it will be different experience.

After leaving our keys at the reception, we had to wait for taxi for about an hour. The receptionist said that they called us a taxi but it never came :D After panicking that we will be late for flight, we decided to call ourselves. We learned that never let somebody else to take care of anything, you will have to do it yourself anyway !

Our luggage were heavy as hell. Sorry taxi-driver :D We hope yer back is okay. Because our hurts a bit. Anyone ready to give us a massage? Please? What a relief it was to leave our baggage at airport and continue our way.

When our plane rose both started crying a bit. Truth is as we have been saying before, that Scotland became a home. It was like a piece of heart (so cliche but so true..) were left there. And then we felt so empty inside. We didn't even cry when we left Finland, but Scotland.. Does it say enough ? We really enjoyed there.

We had intermediate stop in Amsterdam where we had to spend about four-five hours.. Two ours we were at the restaurant drinking beer and eating burger while falling asleep. Next hours we just walked around (can you believe that we didn't buy anything at Victoria's Secret?! Yeah we either..) and sitting. We haven't used to wake up so early and well, flight is always a stressful thing and takes a lot of energy. Waiting was frustrating but went pretty fast.

On our flight from Amsterdam to Helsinki we had some Finnish people traveling same way. And we had a huge shock. Is culture shock possible at home? In Helsinki everything was on Finnish. So weird and too easy. :D We really had to strain not to speak anything of people there in Finnish because we were used to do that in Scotland. :D

What a joy it was to meet our dear friend Emi who came to meet us and Henna's boyfriend. Familiar faces! Road to home was fun. Like seriously, Marna laughed without stopping the whole time. If she stopped, somebody said something funny (or not) and laugh scene started again (sorry guys :D I was tired and happy!). And everybody else just tried to internalize the situation that we actually were in Finland again. And Emi and Mikael were real and it really wasn't a dream. :D

Next days we had pretty hectic running around after stuff like new operators and keys for apartment and millions of friends who wanted to see us. So yeah, soon we will be ready for everyday routine. It was crazy that in shop we really didn't have to translate those amounts into euros because they were in euros already. Shocking. :D While driving around Marina couldn't stop admiring Finnish nature. Oh how we missed these forests. It was a really warm and lovely day (NO WIND <3<3<3<333<33) and we just enjoyed home. Today we might go for a ride, for just driving around familiar places. And talk about our longing to Scotland. Is it really over? Or was it just a dream?







Cheers mates !
Two roommates (again) from Finland now
Marna & Hemppe

2.6.2015

Chapter 29.

Howdy hey!
Yup, there are only 6 days left! Can you believe that? About four months ago we arrived to this unknown land and made a home here. Hard to let it go now (nope nope nope frozen song get out of my mind right now).

Our plans for the rest of the days? Sadly, nothing special. We thought it through and decided just to chill and enjoy lovely Paisley. Well yeah and there is still the money issues..:D Week ago Marna got a message that her debit card was closed. Aye, life sucks sometimes. Somebody had her information or something and thank God bank noticed that. But just one question, who want to broke a poor student's card? :DDD like there would be any money..Anyway, now it's just means more problems for us.

So, a couple days ago we went for a walk because it was finally sunny (yes, it has been raining every day here for couple weeks now..) and took some pictures of...ourselves. And we did some things we wanted to do since we got here, for example we visited Paisley museum! It was pretty nice and simple.

Today we tried to fit our all clothes to the bag and the disappointment.. They fitted too easily!!!! That means we need more stuff....what?! Also we made our last walk to Morrisons and filled fridge with food (and some sweets ofc).

Our plans for following days is to visit Glasgow for the last time (last shopping time, oh gosh gonna miss that a little..) and just to enjoy. It is funny, because we knew this day will come, day when we have to leave. We have seen so much and all our friends kinda left us already. Can't say that we don't have anything to do but you know.. We have been ready and that's why leaving doesn't feel so bad. We are actually waiting for going home! It is sad to leave this place, it has so much good things. But we can't do anything. We have to just move on or something haha.

Thumbs up !




Kristen Stewart ?!





don't even dare to ask..

But yeah, now we'll go for now and continue our booty-challenge. Don't even ask why... (good train they said, much health they said..wow).

See ya later, alligator!
M&H

17.4.2015

Chapter 22.


Ajatuksia ja avautumisia
                               Nyt tulee diippii shittii

 Heipähei suomalaisen kamraadit! Ajateltiin vähän muistella tätä upeata suomen kieltä ja kirjoittaa huiman kahden enkun kielisen tekstin jälkeen suomeksi. Ollaan tosiaan huomattu et sanat rupeaa olemaan hakusessa kun on kyse äidinkielestämme :D Ei pahasti, mutta usein tulee heitettyä englanninkielisiä sanoja sinne tänne ja sit muisti lyö tyhjää muistellessaan jotakin sanaa. (Ajatelkaa vaan kuinka Marnan venäjän kieli on kärsinyt….voevoe Mitään en myönnä mitään en tunnusta.)


Kaikkea mekin ollaan täällä nähty ja koettu. Jaettu täällä blogissa, sekä käytetty ahkerasti whatsappia. Välillä on ollut kiireitä kun ollaan viimeinkin ruvettu tekemään ”ahkerasti” töitä koulunkin eteen. Etenkin tulevat kolme viikkoa tulee olemaan kiireellisempää aikaa. Jep! Kolme viikkoa koulua jäljellä! Huhhuh. Mitäs me ollaankaan opittu tällä…ainakin matkustelu jää mieleen (tämän takiahan tänne tultiin khrm) :D. Kolme viikkoa koulua ja sitten päälle vielä neljä viikkoa täysin vapaata lomailua! Ollaankin tässä mietitty mitä meinataan tehdä tuona aikana kun tärkeimmät paikat on jo käyty.. Loch Nessiä vois kyllä käydä pyydystämässä jos laukkuun mahtuisi vielä. Ja joskus whatsapp-viesteihin ei olla heti keretty vastaamaan, koska ollaan ihasteltu jotakin juttuja liian paljon. Liittyen noihin reisuihin.


Noin seitsemän viikkoa. 52 päivää. Sit suunnataan jo takaisin Suomeen. Jos tämän reissun alussa pelotti tulla Skotlantiin, ei koskaan olisi uskonut et yhtäkkiä tulee pelko palata Suomeen. Tämä on hyvin outo ja ahdistava tunne. Miksi paluu pelottaa? Pelottaa ettei me ei olla enää ketään sielläpäin. Että meiät on jotenkin hylätty ja unohdettu. 

Reilun kahden kuukauden aikana ollaan totuttu tähän elämään Skotlannissa. Kauppareissut sujuu iisisti, ympäristö tuttua, näköala ikkunasta miellyttää (voih ihanat roskikset), kämppikset ja naapurit hyviä kavereita ja seuraa, säähänkin rupeaa tottumaan tuulineen ja sateineen (on se kivaa kun täällä jo täysi kevät kun sillä aikaa Suomessa kuulemma satelee lunta aika-ajoin). Kaikin puolin tämä kämppäkin on jo koti ja ”yhteiselämä” sujuu hyvin. Skottiaksenttikin ruvennut sujumaan, sekä punnat ovat hallussa. Elämä täällä on jo normaalia ja tällä hetkellä on hyvin vaikeata kuvitella itsensä takaisin Suomeen. Vai että pitää taas puhua vain suomea ja kaikki ymmärtääkin sinua? Iiks, bye-bye juoruilut. Skotlanti on jo jollain tapaa koti. Meiän pitää periaatteessa alottaa taas kaikki ihan alusta Suomessa: kämpän etsiminen, muuttopuuhat, vakuutukset, liittymät, netit… Se vaan on jotenkin todella kammottava ja pelottava asia. Just kun on asettunut johonkin, joutuu taas aloittamaan alusta tän sopeutumisprosessin.


Ikävä takaisin on tietty. Pelastuksena ovat olleet ihanat vanhemmat jotka ovat lähetelleet suklaata ja ruisleipää! Heseäkin on kauhea ikävä (ei vois uskoa, mutta tämä oli Marnan suusta… Mut on Hempelläki !). Voi herranpieksut, mehän ollaan ruvettu tykkäämään salmiakista! Nämä maut tuovat meille fiiliksen kodista meren tuolla puolen.


Ikävä on ihmisiäkin. On se eriä nähdä face2face kuin vain viestitellä päivittäin. Ja tässä tämä pelko taas tulee esille. Vaikka viestittelyä on ollut päivittäin, se on muuttunut. Äänensävyt saivat uusia vivahteita. Signaalit heikkenevät.. Kun lähdimme matkaan, kaikki kaverit lupasivat päivitellä kaikkia tekemisiään ja että tulevat kaipaamaan meitä. Niin miten on, ihmiset?


Mitä pidempää ollaan oltu Skotlannissa, sitä vähemmän tuntuu, ettei meitä enää odotetaan. Ovatko kaverit luovuttaneet odotuksen kanssa? Eikö olekaan enää ikävä? Karusti sanottu, mutta vain pari ihmistä tuntuu kyselevän aidosti meidän kuulumisia ja on esittänyt kaipaustaan. Pari niistä on itekkin tällä hetkellä vaihdossa vieläpä. Se on jotenkin surullista ja pelottavaa. Me ollaan koitettu kertoa meidän tekemisistä ja kysellä mitä Suomen puolella tapahtuu. Ja vastaukseksi meidän intoiluun saamme vain pari sanaa, joskus emme sitäkään. Niinkö paljon kiinnosti? Ei muita kysymyksiä? Anteeks minun parikymmentä kysymystä sinun päivästäsi. Awkward. Ei hajuakaan kenen kanssa kaikki nykyään kaveeraa ja mitä puuhailee ja kenen kanssa yms. Ja ennen jaettiin ihan kaikki. Aivan kaikki. Ennen jaettiin sen takia että itse halusi jakaa kokemuksia. Oltiin itse siinä mukana vahvasti, vaikka ei fyysisesti mukana oltukaan. Nykyään jaetaan vain, koska ollaan melkein räjähdetty kyseltyään miljoona kysymystä. 


Pelottaa et kaikilla jo uudet piirit ja me ei enää sovita niihin. Ja tämä pelko on suuri ja kasvaa kotiintuloa kohti. Ei haluttaisi tunkea minnekään, mutta haluttaisiin, että meidät otetaan mukaan porukkaan. Tietenkin tänä aikana on kaikille tullut omia inside-juttuja. Niistäkin olis kiva kuulla edes osa. Laittakaa itsenne meidän tilalle: Mitä haluisitte tietää parhaiden kavereiden menoista? Etenkin niiden, jotka ovat kaukana susta? Jep. KAIKEN. Alkaen draamoista ja ihastuksista, vaikkapa naapurin koiran paskan laadusta (no siis karkeasti jos näin laitetaan). Olisi ihan mukavaa jos jaettaisiin ihan vaan randomeja tunteita. Silloin kun meille ei jaeta mitään, emme mekään enää uskalla sanoa mitään. Vaikka mieli tekis kertoa vaikka ja mitä. Ja vaikka meilläkin on meidän kämppisten kanssa jotain juttuja, ollaan me ne kerrottu teille.


Ja mitkä on nämä ”Teillä on menoa, en halua häiritä, teitä ei kiinnosta”-jutut?! Nämä ihmetyttävät eniten. Ollaan muutettu Skotlantiin ja hetikö meidän kiinnostus lopahti vaikka Suomessa jaksettiin kuunnella? Nyt kyllä olette väärässä. Me ei olla muututtu tässä asiassa mihinkään suuntaan, ei mihinkään. Muistakaa se. Ihmiset, teidän elämä Suomessa ei ole tylsää, jos niin ajattelette, ja siksi ette jaa kuulumisia. Te voitte tehdä siitä kiinnostavan ja meitä kiinnostaa pienetkin asiat! Meille teidän menot eivät ole tylsiä, vaikka olisikin vain kouluhommia tai sohvalla röhnöttämistä tai baarissa huippuhetki oli kun vessassa törmää yhteen tuttuun. Me ollaan koettu ne kaikki ja tiedetään, että aina on silti jotain mitä tapahtui ja haluaisi jakaa. Ollaan huomattu, että jos ollaan aivan hiljaa, kukaan ei ole ruvennut kauheastikaan kaipailemaan. Oikeesti, niin karulta kun se kuulostaakin, tää on totta. Ei me mitään huomionhakuisia nyt yritetä olla, mutta vähän tuo loukkaa. Ja satuttaa ilkeästi.


Sitten kun tullaan takaisin, toivottaisi viimeistään silloin huomaamme pelkojen olevan turhia ja meidän välit on yhtä läheiset kuin ennenkin. Tullaan kehittelemään meidän yhteisiä juttuja sitten siitä lähtien! Auttakaa meitä pääsemään tästä tunteesta pois vielä kun olemme täällä. Ettei mee koko loppuaika siihen, että pohditaan tällasia juttuja aamusta yöhön. Kiitti ja kuitti! (Tässä vaiheessa "LoL naiset")



Kaikella rakkaudella mitä löytyy,

                                                            Marina ja Henna

5.3.2015

Chapter 15.

Heipähei ystäväisemme!
Saatiin myös kaks pakettia tällä viikolla! Ja yks tuloillaan!

Nyt olisi aika taas päivitellä ja muistella viikon tapahtumia. Siihen on sisältänyt opiskeluyrityksiä, Suomikamujen auttelua tapahtuman julisteiden teossa, "shoppailua", lenkkeilyä, vähän laiskempia hetkiä ja biletystä.

Kiitti sukulaiset! Näitä on kaivattu
Viime perjantaina käytiin poikien kanssa Glasgowissa, taas. Shoppailemassa, taas. Erona edelliskertoihin se, että me kaks päätettiin olla ostamatta mitään, vaan seurataan poikia ja autetaan niitä valitsemaan niille jotain. Apu ei tainnut kelvata (ei tajuta miksei "Swag"-paita ollut muka upea ja sudentassu-tossut ei ole tarpeeksi miehekkäät?..). Ja mehän pidettiin sanamme ja ei ostettu mitään, mutta niin tekivät pojatki..Ei ne vaan osaa tätä hommaa. Kiusaus kyllä osoittamalla meille hienoja vaatteita ja houkuttelemalla ostamaan ne. Ilkeet..
Käytiin lopuksi vielä katsomassa Focus-elokuva. Ihan hyvä oli, ei mitenkään erikoinen :D Oli iloa niin pojille kuin tytöillekkin.

Eka ilouutinen: Ollaan varattu (pienoisen riitelyn kämppiksen kanssa ja säätämisen jälkeen) bussi ja hostelli Lontoon-matkaa varten!!!! Viimenkin molempien unelma on käymässä toteen. Tästä tulee enemmän sitten myöhemmin matkan jälkeen, mutta päivät 4.4-8.4 on nyt laitettu kalentereihin ylös! Meidän seurueeseen tulee ainakin tällä hetkellä me, Jenni, Teo & Aman. Can't wait, mitä tästäkin tulee :D Jos jollakin on erikoisia ideoita mitä Lontoossa voisi tehdä, otetaan ehdotuksia vastaan!

Toinen ilouutinen! Ollaan näin kuukauden jälkeen viimenkin päätetty, että lähdetään ulos bailandoo! Ollaan noin neljä päivää putkeen harjoiteltu tätä iltaa varten ja litkitty viiniä ja siideriä. Tästä tää sitten lähtikin meiän juopottelu..Jotenkin ulkomailla vain on normaalia juoda siideri päivällisen aikana :D

Tämä ilonpäivä tapahtui eilen, oikein mahtavassa seurassa. Aloittelut aloitettiin joskus seitsemän jälkeen (ranu ihmetteli, miten me aloitettiin niin aikasin..) meidän upeassa keittiössä. Aluksi oli vain me suomalaiset tylleröt, mutta myöhemmin seuraamme liittyi kaksi ranskalaista (toinen kämppis Aurelien ja tämän kaveri Ludovic (joo, meillä vieläkin vaikeuksia ääntää nimet oikein..)). Näitten kanssa iltamme jatkui aluksi suomalaisten kommuunin keittiössä (Vaasalaisia ja Marnalla soi koko sen ajan "waasalandia, waasalandia, vesipuisto mahtava"-tunnari) ja myöhemmin käytiin pikavisiitillä kuulemma Storie Streetin pahimman bilettäjän luona. Nooh, meno oli ihan normia :D
Tämän jälkeen lähdettiin tällä porukalla Glasgowin Sugarcube-baariin. Saatiin ilmainen bussikyyditys sinne ja takaisin. Sinä iltana just oli Ranut vs. Espanjolat-ilta, joten pääosin soi vain näitten maitten musiikkia. Mutta onneksi ollaan niin kansainvälisiä Suomessa, että tunnistettiin suurempia hittejä. Huhujen mukaan ilta ei ollut niistä parhain, mutta eiköhän meille riittänyt näin aluksi :D Tuli tanssittua, moshattua sekä nolattua ittemme kiipeämällä korokkeille M&Hyolo-tyylillä..Näin seuraavana päivänä kaduttaa eniten moshaus..Au niskat :'( Ja väsyttää..
Tiivistettynä, tavattiin hauskoja ihmisiä ja eiköhän sitä uskaltaudu nyt useamminkin ulos! Meistä otettiin myös pari kuvaa baarissa, joten kauhulla odotellessa, mihin ne ilmestyy..
Alla sitten meidän pari kuvaa illasta:
 

                   - Party animals

25.2.2015

Chapter 14.

Ja taas on viikko vierähtänyt! Aika tosiaan menee nopeasti, vaikkei tekiskään paljonkaan mitään.

Joskus tulee katottua GGtä ruokaillessankin
Tällä viikolla enimmäkseen vedettiin mässyy nassuun Gossip Girliä kattoessa..Siis ihan oikeesti. Ei mitään muuta oikein tehty. Herkkuja vähän kerääntynyt herkkulaatikkoomme..Laiskottelun syynä myös pienoinen rahanpuute. Koitetaan nyt säästellä isompia matkoja varten! On meillä jotain suunnitelmia ollut että mennään Glasgowiin taas, mutta nyt on satanut joka päivä ja eipä innostanut mikään. Perjantaiksi sovittiin, että mennään ettimään pojille takkia ja pukua. Pyysivät makutuomareiks..ohhoh!

Helppoa kun voi vaan vetää koko laatikko ulos.
 Su-Ma välisenä yönä suunnitelmissa oli kattoa Oscars-gaalaa, mutta vitun UK. Ei löydetty mitään online tv:tä mistään vaikka kuinka googleteltiin. Tai siis, olihan noita, mutta oltais jouduttu joko maksamaan niistä tai sitten koulun netin suojaus esti pääsyn. Kaiken sen
Tätä limuu ne kaikki juo täällä.Sen takia punapäitä niin paljon
tuloksettoman etsiskelyn (meni muuten ihan liian kauan) lisäksi tuli muitakin teknisiäongelmia. Teo laittoi jonkun tiedoston, jonka ois pitänyt avata blokatut sivustot.. No näin ei tietenkään käynyt meidän onnella. Marinan ladattua sen, kone kyllä näytti
että oli nettiyheyttä, ja spotifyki soi, mutta eipä auennut mikään muu nettisivu..Voi sitä kiroamisen määrää (pääosin kirottiin Teoa, oliko pakko luottaa tähän..huoh..). Korjausyritysten jälkeen Marina päätti lopuksi vain tehdä koneessaan palautuksen ja aamulla sitten kone toimi taas! #tekniikanihmelapsi.


Tiistaina käytiin Amanin luona kattomassa Trainspotting-leffa. Marna ei ollu koskaan ennen nähnykkään sitä ja Hemppe joutu "kärsimään" kolmatta kertaa. Leffa kuulemma perustuu tänne Paisleyhin, joten rupee vähän epäilyttämään ja pelottamaan tää paikka :D. Skotti-aksentti tuli aika selkeesti esille, mutta onneksi ollaan totuttu siihen, joten ymmärtäminen ei tuottanut ongelmia. Kaiken kaikkiaan oli hyvä leffa (Marnan mielestä ainakin (ei ihmekkään kun muutenkin mieleltään sekaisin))!
 
Keskiviikkona (eli tänään) ei ollut mikään iloisin päivä täällä. Missään vaiheessa ei ole tullut sellaista oloa, että onpas rankkaa olla koko ajan yhdessä (me kaksi siis). Mutta kaipa sitä joskus vaan tulee sellaisia "kohtauksia" kun jokin ei nappaakkaan. Aamusta oltiin molemmat stressaantuneita ja ihan hiljaa tehtiin jotakin koulutehtäviä. EI HÄTÄÄ! Kaikki on kunnossa taas ja jaksetaan toisiamme :D Joskus varmaan on ihan hyvä olla hiljaa. Anteeksi Hemppe kun näytin ja vaikutin kiukkuselta, en mä pahallal Still love you♥ (sama, love u honeypie ♥ T. Hemppe)



Tähän oloon auttoi myös pieni happihyppely. Päätettiin mennä Teon kutsuttua kuuntelemaan jotain luentoa astronomiasta. Luento oli kiinnostava, mutta samalla kuolettavan tylsä. Emme ole kovin fysiikka-ihmisiä, joten jotkut asiat meni vähän ohi. Onneksi jotain juttuja muisti lukiosta (oho tuliko kerrankin lukio-tietoja käytettyäkin heh, terkkuja lukion tähtitieteen opettajille !). Kuultiin myös jotain UWS-koulumme historiasta. Päästiin lopuksi visiitille Paisley observatorioon. Pilvien takia ei päästy katolle katselemaan tähtiä, mutta opas vei ulos teleskoopin, jonka kautta päästiin kurkkaamaan miltä kuu näyttää lähempää. Oli kieltämättä upea!
Taidonnäyte. Kattokaa loppuun saakka.

Kotiin palattua mentiin teelle ja Marna päätti tehä vähän lettuja! Pancake-day oli kyllä jo aikoja sitten menny, mutta mielummin myöhään kuin ei milloinkaan? Kaikista letuista ei tullut kyllä sellaisia mitä pitäisi, mutta tulipahan kokeiltua myös vähän temppuilua. Kuulemma Marnaa ei saisi päästää enään keittiöön, mutta JUST TRY TO STOP ME FRENCH MAN! :p (Läppäähän toi oli, koska ei sotkettu yhtään. Mutta varmaan näytti pahalta).







MEIDÄN TOINEN YKSISARVINEN!! (huomatkaa myö marnan housut)
Seuraavaksi ostetaan korkinavaaja..


"rankan" viikon kunniaksi? NOEINYOIKEEST.





Arvatkaas mitä tehtiin päästyämme takaisin huoneeseen? Jep, GG. Öitä.

                                                                                xoxo scottish girls

27.1.2015

Chapter 5.

Täällä ollaan ja siiis... ei helvetti... 

Mutta aloitetaan nyt aivan alusta...

Eilen herättiin sekavissa oloissa: nyt oli pakattava viimeisetkin kamat laukkuihin ja lähdettävä. Kaksi viikkoa sitten tilattiin uudet silmälasit ja Marinan tuurilla tämän lasit saapuivat vasta eilen ja haettiin ne sitten ihan ennen lähtöä, huh.

viimoinen selfie emin kanssa
Oltiin luvattu ettei sanota mitään surullisia asioita kentällä eikä pillitetä, joten kovat rutistukset annettua Emille ja Henna nyt hyvästeli vielä miekkosensa. Emi antoi matkaan meille vielä kirjoittamansa kirjeen, jonka saatiin lukea vasta koneessa. Vilkutellen hyvästeltiin Suomenmaa ja kädestä pitäen katottiin ikkunasta miten kone nousee öisen Helsingin ylle. (Ainiin ja bongattiin Jonne Aaron kentällä)

Matka meni hyvin, yllättävän hyvin ja ongelmitta. Koko ajan pelättiin, että jotain tapahtuu, joko tavarat katoaa tai joku tärkeä paperi puuttuu. Kone oli KLM Royal Dutch Airline ja vaikutti oikein kivalta! Saatiin snäksejä, sekä palvelu oli mukava. Koko ajan sellainen tunne, että ollaan vaan jollakin viikon reissulla. Välillä nähtiin jo harhoja - tuttuja kasvoja tuntemattomissa (tere Fisu ja Asko). Ehkä se vain johtu Amsterdamin pilvistä eikä ikävästä?




Meillä oli lento siis Helsinki - Glasgow, jossa välilasku oli Amsterdamissa. Amsterdamista Glasgowiin olevalla lennolla, meidän viereen istahti jotain poikia. Kuunneltiin hetken heitä ja sitten katottiin Hennan kanssa toisiamme järkyttyneinä "Onks TOI se murre?!?!". Tällöin tuli juuri tuo ei helvetti-fiilis, mihin oikeen ollaan ryhdytty. Lennon päätteeksi päädyttiin siihen, että taisivat puhua muuta kieltä englannin kanssa sekaisin.

meinas poju kupsahtaa hennan päälle

Perille päästyä meitä vastassa oli kunnon saattue. UWS ständi julisteineen ja kaikkineen. Ei ainakaan jääny huomaamatta :D Mentiin arasti siihen ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Kentältä meidät noukki koulun oma paku ja matka lentokentältä asunnolle kesti noin kymmenen minuuttia jos sitäkään. Matkan aikana jotain juteltiin vastaanottajien kanssa mutta mielessä kaikui vain "We are driving in so wrong side of the road dudes...". Eli jos me kuollaan niin se tapahtuu niin, että katotaan väärään suuntaan kun ylitetään katua ja jäädään auton alle (melkein kävi jo).

Yks jäbäleissön piti meille tutustumiskierroksen kämpillä ja näytti mikä mitenkin toimi (plus kanto Hennan matkalaukut, sweeet). Olis kyllä voinu ton wi-fin yhdistämisen näyttää, sillä ollaan tapeltu sen kanssa koko päivän kokeillen erilaisia salasanoja yms mutta mikään ei toimi. Ongelmana sekin, ettei hajuakaan hepun nimestä. Onneks tää netti on vaan se pahin vastoinkäyminen ollu.

Paras uutinen kun päästiin huoneisiin: OMA VESSA JA SUIHKU. Hallelujah. Pelättiin, että kun joudutaan jakamaan keittiötä kuuden muun kanssa, jouduttaisiin jakamaan myös vessatkin. Tää asia oli sellainen helpotus et nyt kyllä hymysuin ollaan! Vähän kyllä silti tulee tästä rakennuksesta mieleen joku laitos (näätte sit kun lättästään kuvia tänne tästä kämpästä).

Ensimmäistä yötä ei haluttu viettää erikseen niimpä Marna punkkas Hennan huoneessa (mahtuu hyvin kaks ihmistä sänkyyn wihii). Varmaan oli huvittavan näköistä valvontakameroista kattoa kun kannetaan peittoa ympäriinsä..(kuten muistatte, asutaan eri kerroksissa). Yökkäreihin vaihtaneena romahdettiin sänkyyn. Meitä ei väsyttäny, mutta matka uuvutti paljon. Hemmetin patterikin ei meinannu lämmittää huonetta. Pyöriteltiin vipua koko ajan, mutta kaipa se sitten siitä lämpeni, sillä aamulla oli ihan ok lämpötila (Henna: musta oli lämmintä ! (Marina: no ofc kun oon vieressä)). Viimenkin päätettiin lukea se Emin kirjekkin ja emi, kyllä sä pärjäät! Ihania sanoja olit kirjoittanu meille, ja me otetaan niistä oppia ja mallia ja vedetään sillä jolo-asenteella ! ;) Muisteltiin vielä ihmisten hyvää matkaa- toivotuksia ja oli vaan niin hyvä fiilis, että tästä tulee vielä hyvä matka.

Yö meni vähän silleen ja tälleen. Nukuttiin kyllä, mutta tuli herättyä aina välillä ja oli paljon unia, ei mitään parhaimman oloisia. Herättyä Henna kuulemma rupes jo ajattelemaan englanniksi. Marinan kirjoitus ei aina meinaa onnistua kun tulee vaan englanninkielisiä sanoja päähän.
Heräämisen jälkeen ja ikkunasta ulos kateltua päätettiin lähteä kaupoille ostamaan puuttuvat tarvikkeet sekä vähän ruokaa. Aurinko paisto ja oli niin keväinen sää. Katseet vaan harhaili joka paikassa kun oli niin paljon uutta ja erilaista. Ruokakaupassakin teki mieli ostaa heti kaikkea maistettavaksi (näyttää siltä, että täällä syödään paljon valmisruokia). Hinnatkin olivat paikoin Suomen hintoja halvempia, mikä on vain plussaa. Ja tosiaan me käveltiin ehkä joku pari minsaa, niin oltiin Paisleyn shopping centressä, josta löytyy kaikki tarvittava. Ja koulu tossa kun ikkunasta kattoo ulos. Ei huono. (Maisema kyllä ei oo hirveen kiva ton koulun takia (ja Ämmän ikkunasta alas katsottuna avautuu mukava roskalava (y) (mut mitä turhaa alas katella kun tottunut lyhyenä katsomaan ylös päin.).

eka maisemakuva :'D

Tosi ystävällisiä ihmisiä joka paikassa, ja pitää varmaan tottua siihen, että mummelit sanoo koko ajan "dear". Mut tää murre. Puheesta ymmärtää juu ja pystyy hyvin kommunikoimaan joidenkin kanssa. Mutta joskus tekis mieli sanoa et, "pliis, älkää puhuko noin nopeasti!". Mietittiin myös, että onko kaikki keski-ikäiset miehet täällä samannäköisia? Kalju, pallomaha..vai hups kuvaillaanko nyt Suomalaisia. Ehe ehe. AYE !


Ja kaikista mahdollisista rafloista päädyttiin sitten Subwayhin.
TOSIN täällä on aika paljon sellasia safkoja siellä, mitä ei Suomen kamaralta saa. Kuten meiän ottama subi (jonka nimeä ei tähän hätään kyllä muisteta...) Iso subiateria makso viis puntaa plus ilmaset keksit, eli kyllähän siinä jonkin verran euroihin nähden on säästöä.

Subilta lähdettiin takaisin huoneeseen, tällä kertaa Marinan huoneeseen, jossa Henna veti sitten päikkärit. Marina naputteli hirveesti jotain tekstiä (tätä blogitekstiä, aye) sekä päivitteli kuulumisia. Pohdittiin, jos pidettäisiin lanit ja syötäis tuo toinen puolikas subista, joka jäi, ja kateltais noita puhelinliittymiä uuteen uskoon. Kuulostaa ihan hyvältä plääniltä. 

Äsken järkytyttiin kun kuultiin oven takaa suomalaista puhetta. Kyllä. Varmasti oli suomalaisia. Eli Marnan kämppiksinä suomalaisia oh my! Nyt pohditaan pitäiskö mennä moikkaamaan..Oho ne lähtikin.

Huomenna suunnitelmissa vähän reissailua Glasgowiin mahdollisesti sekä shoppandeerausta!

Ainiin ja kohta juodaan esimmäinen viski-cola! Tästä tää lähtee.

                                                       - Lady Ämmä ja lady Hoo