Chapter 7.

No johan on Marinan huoneeseen tunkua! Tänään herättiin siihen, että joku tuli koputtelemaan oveen. Maatiin hiljaa ja päätettiin olla ihan hiljaa toivoen tyypin lähtevän. Mut ei. Heppu rupes avaamaan ovea omilla avaimilla! Marina hyppäs sängystä huutaen "WAIT A SEC" ja meni avaamaan ovea vetäen housuja jalkaan.. Oven takaa paljastui joku mies joka tuli tarkistamaan palovaroittimen toimivuutta. Näköjään joka torstai kiertelee joka huoneen läpi. Että näin. Hyvin alko.

Pienoisen hajoamisen jälkeen ruvettiin laittamaan ittemme kuntoon ja olikin ensimmäinen koulujuttu, eli meille pidettiin kaupunkikierros sekä näytettiin vähän kampusta. 
 

Kierroksen jälkeen mentiin sellaiseen koulun hengauspaikkaan (students union). Siellä oli baari alkoholeineen ja biljardipöytiä yms. Hyviä bileitä tulossa siis ;) Kyseisessä paikassa saatiin hyyyyyvin ihanan makuista ja rasvaista pitsaa ja vähän tutustuttiin toisiin vaihtareihin. Liityttiin pelaamaan bilistä ja tuli jopa pari osumaa molemmille. Kyllä meistä vielä ammattilaisia tulee!

Myöhemmin käytiin vielä shoppailemassa ruokaa Morrisonissa. Taas vähän ihmeteltiin, että kuinka paljon täällä löytyykään valmisruokia! Tuli ostettua myös erilaisia herkkuja..Hups. Video kuvaa, millaisina tullaan takas.

Näin alkuun näköjään tulee joka päivä päivityksiä, vielä kun on aikaa ja kaikkea uutta tapahtuu. Mutta jos vielä luet ja kiinnostaa, niin iltaamme taas sisältyy salkkareitten kattominen ennakkoon, sekä löhöilyä jätskin kanssa. Au revoir kunnes palaillaan.

                                                               ☺äm & hoo

Chapter 6.

Ja taas yksi päivä pulkassa Paisleyssa ! Tänään nukuttiin pitkään ja skypeteltiin ihanan Emin kanssa (en tiiä kauan me skypeteltiin, mut ihan jumalattoman kauan :D), näytettiin sille missä asutaan ja höpöteltiin niitä näitä. Oli kyllä ihanaa nähä Emi taas, vaikka siitä onkin vasta pari päivää.

Hennalla kone ihan ajan tasalla. xD

Höpöttelemisten jälkeen päätettiin lähteä seikkailemaan Glasgow'hun. Hypättiin ekaan potentiaalisen näköiseen bussiin ja hurauteltiin sen kanssa sitten sinne ! Pitihän meidän nyt Primarkissa käydä ostoksilla. Vähän tais lähtee kuiteskin lapasesta, oops... Mut puollustukseks sanottakoon, että kaikki tavarat tulee tarpeeseen !

EI HÄTÄÄ vain puolet on marinan

Hennan ostokset

Marinan ostokset

Raskan shoppailun jälkeen käytiin haukkaamassa vähän ruokaa ja tultiin takaisin Paisleyn kämpille. Soviteltiin vaatteita ja laitettiin rentoa päälle. Yhtäkkiä joku murtautuu huoneeseen (niiiin random), ja pari hämmentynyttä miessilmäparia katsoo meitä kummastellen ja toinen heistä sopertaa "This has to be some mixed up" ja pahoittelee vuolaasti. Henna sitten päättää siihen, että "Well, good that we weren't undressed", jonka jälkeen molemmat hemmot hajoo. :D Tutustuttiinpahan uuteen kämppikseen ! Huonehämmingin jälkeen päätettiin lähteä metsästämään limpparia ja jotain naposteltavaa, ja päädyttiin pieneen kioskiin kulman takana. Kuus pientä limupulloa, pringles-pötkylä, suklaapatukat ja yheksän puntaa köyhempänä talssittiin takaisin huoneeseen, jossa katsottiin huomiset Salkkarit (kiitti Ellu ! :D).

Huomenna olis tarkoituksena tutustua Paisleyhyn ja meidän kampukseen muiden uusien hemmojen kanssa, innolla odotellaan siis huomista ! :)


                                                                                                 - Lady M&H

Chapter 5.

Täällä ollaan ja siiis... ei helvetti... 

Mutta aloitetaan nyt aivan alusta...

Eilen herättiin sekavissa oloissa: nyt oli pakattava viimeisetkin kamat laukkuihin ja lähdettävä. Kaksi viikkoa sitten tilattiin uudet silmälasit ja Marinan tuurilla tämän lasit saapuivat vasta eilen ja haettiin ne sitten ihan ennen lähtöä, huh.

viimoinen selfie emin kanssa

Oltiin luvattu ettei sanota mitään surullisia asioita kentällä eikä pillitetä, joten kovat rutistukset annettua Emille ja Henna nyt hyvästeli vielä miekkosensa. Emi antoi matkaan meille vielä kirjoittamansa kirjeen, jonka saatiin lukea vasta koneessa. Vilkutellen hyvästeltiin Suomenmaa ja kädestä pitäen katottiin ikkunasta miten kone nousee öisen Helsingin ylle. (Ainiin ja bongattiin Jonne Aaron kentällä)

Matka meni hyvin, yllättävän hyvin ja ongelmitta. Koko ajan pelättiin, että jotain tapahtuu, joko tavarat katoaa tai joku tärkeä paperi puuttuu. Kone oli KLM Royal Dutch Airline ja vaikutti oikein kivalta! Saatiin snäksejä, sekä palvelu oli mukava. Koko ajan sellainen tunne, että ollaan vaan jollakin viikon reissulla. Välillä nähtiin jo harhoja - tuttuja kasvoja tuntemattomissa (tere Fisu ja Asko). Ehkä se vain johtu Amsterdamin pilvistä eikä ikävästä?

Meillä oli lento siis Helsinki - Glasgow, jossa välilasku oli Amsterdamissa. Amsterdamista Glasgowiin olevalla lennolla, meidän viereen istahti jotain poikia. Kuunneltiin hetken heitä ja sitten katottiin Hennan kanssa toisiamme järkyttyneinä "Onks TOI se murre?!?!". Tällöin tuli juuri tuo ei helvetti-fiilis, mihin oikeen ollaan ryhdytty. Lennon päätteeksi päädyttiin siihen, että taisivat puhua muuta kieltä englannin kanssa sekaisin.

meinas poju kupsahtaa hennan päälle

Perille päästyä meitä vastassa oli kunnon saattue. UWS ständi julisteineen ja kaikkineen. Ei ainakaan jääny huomaamatta :D Mentiin arasti siihen ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Kentältä meidät noukki koulun oma paku ja matka lentokentältä asunnolle kesti noin kymmenen minuuttia jos sitäkään. Matkan aikana jotain juteltiin vastaanottajien kanssa mutta mielessä kaikui vain "We are driving in so wrong side of the road dudes...". Eli jos me kuollaan niin se tapahtuu niin, että katotaan väärään suuntaan kun ylitetään katua ja jäädään auton alle (melkein kävi jo).

Yks jäbäleissön piti meille tutustumiskierroksen kämpillä ja näytti mikä mitenkin toimi (plus kanto Hennan matkalaukut, sweeet). Olis kyllä voinu ton wi-fin yhdistämisen näyttää, sillä ollaan tapeltu sen kanssa koko päivän kokeillen erilaisia salasanoja yms mutta mikään ei toimi. Ongelmana sekin, ettei hajuakaan hepun nimestä. Onneks tää netti on vaan se pahin vastoinkäyminen ollu.

Paras uutinen kun päästiin huoneisiin: OMA VESSA JA SUIHKU. Hallelujah. Pelättiin, että kun joudutaan jakamaan keittiötä kuuden muun kanssa, jouduttaisiin jakamaan myös vessatkin. Tää asia oli sellainen helpotus et nyt kyllä hymysuin ollaan! Vähän kyllä silti tulee tästä rakennuksesta mieleen joku laitos (näätte sit kun lättästään kuvia tänne tästä kämpästä).

Ensimmäistä yötä ei haluttu viettää erikseen niimpä Marna punkkas Hennan huoneessa (mahtuu hyvin kaks ihmistä sänkyyn wihii). Varmaan oli huvittavan näköistä valvontakameroista kattoa kun kannetaan peittoa ympäriinsä..(kuten muistatte, asutaan eri kerroksissa). Yökkäreihin vaihtaneena romahdettiin sänkyyn. Meitä ei väsyttäny, mutta matka uuvutti paljon. Hemmetin patterikin ei meinannu lämmittää huonetta. Pyöriteltiin vipua koko ajan, mutta kaipa se sitten siitä lämpeni, sillä aamulla oli ihan ok lämpötila (Henna: musta oli lämmintä ! (Marina: no ofc kun oon vieressä)). Viimenkin päätettiin lukea se Emin kirjekkin ja emi, kyllä sä pärjäät! Ihania sanoja olit kirjoittanu meille, ja me otetaan niistä oppia ja mallia ja vedetään sillä jolo-asenteella ! ;) Muisteltiin vielä ihmisten hyvää matkaa- toivotuksia ja oli vaan niin hyvä fiilis, että tästä tulee vielä hyvä matka.

Yö meni vähän silleen ja tälleen. Nukuttiin kyllä, mutta tuli herättyä aina välillä ja oli paljon unia, ei mitään parhaimman oloisia. Herättyä Henna kuulemma rupes jo ajattelemaan englanniksi. Marinan kirjoitus ei aina meinaa onnistua kun tulee vaan englanninkielisiä sanoja päähän.
Heräämisen jälkeen ja ikkunasta ulos kateltua päätettiin lähteä kaupoille ostamaan puuttuvat tarvikkeet sekä vähän ruokaa. Aurinko paisto ja oli niin keväinen sää. Katseet vaan harhaili joka paikassa kun oli niin paljon uutta ja erilaista. Ruokakaupassakin teki mieli ostaa heti kaikkea maistettavaksi (näyttää siltä, että täällä syödään paljon valmisruokia). Hinnatkin olivat paikoin Suomen hintoja halvempia, mikä on vain plussaa. Ja tosiaan me käveltiin ehkä joku pari minsaa, niin oltiin Paisleyn shopping centressä, josta löytyy kaikki tarvittava. Ja koulu tossa kun ikkunasta kattoo ulos. Ei huono. (Maisema kyllä ei oo hirveen kiva ton koulun takia (ja Ämmän ikkunasta alas katsottuna avautuu mukava roskalava (y) (mut mitä turhaa alas katella kun tottunut lyhyenä katsomaan ylös päin.).

eka maisemakuva :'D

Tosi ystävällisiä ihmisiä joka paikassa, ja pitää varmaan tottua siihen, että mummelit sanoo koko ajan "dear". Mut tää murre. Puheesta ymmärtää juu ja pystyy hyvin kommunikoimaan joidenkin kanssa. Mutta joskus tekis mieli sanoa et, "pliis, älkää puhuko noin nopeasti!". Mietittiin myös, että onko kaikki keski-ikäiset miehet täällä samannäköisia? Kalju, pallomaha..vai hups kuvaillaanko nyt Suomalaisia. Ehe ehe. AYE !


Ja kaikista mahdollisista rafloista päädyttiin sitten Subwayhin.

TOSIN täällä on aika paljon sellasia safkoja siellä, mitä ei Suomen kamaralta saa. Kuten meiän ottama subi (jonka nimeä ei tähän hätään kyllä muisteta...) Iso subiateria makso viis puntaa plus ilmaset keksit, eli kyllähän siinä jonkin verran euroihin nähden on säästöä.

Subilta lähdettiin takaisin huoneeseen, tällä kertaa Marinan huoneeseen, jossa Henna veti sitten päikkärit. Marina naputteli hirveesti jotain tekstiä (tätä blogitekstiä, aye) sekä päivitteli kuulumisia. Pohdittiin, jos pidettäisiin lanit ja syötäis tuo toinen puolikas subista, joka jäi, ja kateltais noita puhelinliittymiä uuteen uskoon. Kuulostaa ihan hyvältä plääniltä. 

Äsken järkytyttiin kun kuultiin oven takaa suomalaista puhetta. Kyllä. Varmasti oli suomalaisia. Eli Marnan kämppiksinä suomalaisia oh my! Nyt pohditaan pitäiskö mennä moikkaamaan..Oho ne lähtikin.

Huomenna suunnitelmissa vähän reissailua Glasgowiin mahdollisesti sekä shoppandeerausta!

Ainiin ja kohta juodaan esimmäinen viski-cola! Tästä tää lähtee.

                                                       - Lady Ämmä ja lady Hoo

Chapter 4.

Se ois nyt sit menoa! Laukut on pakattu ja ollaan valmiina metsästykseen. Marina tirautti viimenkin pari kyyneltä aamulla, ruvettiin sisäistämään pikkuhiljaa (oli jo aikakin..), että kohta lähdetään reissuun. Mutta nyt kun matkaan on alle 24h niin asenne on " Kyllä me selvitään!!".

Mukaan pakattiin vain minimaalisesti, parit housut ja paidat yms. Loput sit shoppaillaan siellä. Toivotaan että kaikki tärkeet paperit on mukana.
Huomenna (tai siis jo tänään) tulee olemaan piiiitkä päivä kun lennellään ympäriinsä. Pitänee ottaa siis pari rohkasuryyppyä, eiku.. Oli ihanaa nähdä kavereita vielä ennen lähtöä, ja niitä joita ei nähty ja keretty sanomaan heippoja niin näkyillään sitten taas kesäkuussa!:) We'll be back.

Se olis sit adios ja katellaan koska päästään taas langan päähän.


                                                                          Love,
                                                                                    Marna & Hemppe

Chapter 3.

Ikävä - sana jota tullaan varmasti käyttämään tulevan vaihdon aikana liiankin usein.
Nyt jo lasketaan päiviä ja tunteja lähtöön sekä mietitään miten pystyisi ahtaamaan kaikki ystävät matkalaukkuun ja ottamaan mukaan. Vaikka kuinka koittaa rauhoitella sillä, että joku neljä ja puoli kuukautta on lyhyt aika ja nykyteknologialla pystyy pitämään hyvin yhteyttä plaaplaa..Mutta kyllä se kaipaus tulee olemaan suunnaton.

Näissä viimeisimmissä bileissä missä käyty sekä kouluhommia tehdessä, on tullu sellainen olo, että mekin missataan tosi paljon. Lohjan porukka on vaan niin paras ja toivotaan ettei meitä unohdeta tona aikana ja päästään takas mukaan. Miten me kestetään ilman teitä ja teiän juttuja! Muuallakin Suomessa asustelevat mursut ja murmelit sekä manaatit, älkää tekään unohtako meitä. Ollaan kumminki Hempen kanssa ihania ihmisiä, eiks je?! Välillä ajatukset harhailee ja mietitään tosissaan, onko tämä lähtö nyt kovinkaan järkevää. Pitää jättää liian monta asiaa taakse ja pari juttua jää kesken..Mutta sitten taas ravistellaan päätä ja heitetään tällaiset ajatukset pois. Tää vaihto tulee olemaan upea, unohtamaton kokemus ja mikään asia ei häviä täältä koti Suomesta.

Kaikki kyselee "millos se teiä lähtö on" ja halailee kuin nähtäisiin viimeistä kertaa. Hennan kanssa ei millään vielä pystytä sisäistämään, että oikeesti ollaan lähdössä ja pian pitäisi sanoa viimeiset heipat. Varmaan perillä, kun isutaan omissa huoneissaamme ja totuus iskeekin päin näköä. Pitää varoa ettei lähdetä pakokauhun valtaamana uimaan takas.. En mitenkään voi luvata etten itkisi lentokentällä, sori Emi. Hassua kun sitä odottaa enemmän sitä paluumatkaa ja jälleennäkemisiä. 

Mutta jooh, nyt loppu masistelu ja jatketaan positiivisella asenteella eteenpäin! Enään 8 päivää jäljellä lähtöön! Jaiks!

Best Regards

Marna

Chapter 2

Ostettiin sitten tänään lentoliput! Pikkasen myöhään meni mutta nyt on kaikki varauskoodit tallennettu ja nyt vain odotetaan 26.01.2015 jollon koneemme nousee kohti taivasta ja laskeutuisi turvallisesti päämäärään.

Kämppäkin on hankittuna! Kuuden huoneen asunto, jossa meillä molemmilla on omat huoneet. Tässä huomattiin vain sellainen pieni juttu, että Hennan huone on vaihdettu toiseen asuntoon.......Mikäpä ei menisi ongelmitta. Tuli lähetettyä pari valitusviestiä, sillä oltiin jo hyväksytty ne paikat :D Joku nyt säätää omiaan. Voi jumapliut jos ei päästä asumaan samaan paikkaan!!

EDIT: Henna otti/sai/sille tarjottiin toinen kämppä samasta rakennuksesta. Toivotaan että nyt menis kaikki vähän paremmin...
  
Enää ois vuorossa pakkaaminen, eikä oo vieläkään mitään hajua mitä sinne sitten otettais mukaan... Fuuuu. Ehkä se tästä!

Vikat viikot Suomessa vaan vähenee, ja aika lailla kaikki alkaa olemaan jo hoidettuna. Kunpa nyt ei tulis vaan enää mitään takapakkia, niin päästäis levollisin mielin lähtemään. Kummatkin viettää nää flunssan kourissa, mut on se hyvä sairastella ennen reissua :D

Marina ja Henna

Chapter 1.

Moiks!

Olen Marina ja lähin vuosi sitten Jyväskylästä opislemaan Lohjalle (don't ask why, kuulin koko paikasta haun aikana?) liiketaloutta. Tässä sitä sitten ollaan ja enpä ole katunu, mahtavia ihmisiä täälläkin.

Joskus yläasteen aikoihin kuulin ja innostuin vaihto mahdollisuuksista ja siitä saakka olen unelmoinut pääseväni kokeilemaan opiskelua muuallakin kuin Suomessa. Päästyäni ammattikorkeeseen, ensimmäinen asia mistä otin selvää, oli että onko mahdollista suorittaa vaihto. Päätin, että nyt on pakko kerätä rohkeutta ja uskaltautua lähtemään yksin täysin vieraaseen maahan.

Onneksi minulla kävi sellainen säkä, että tapasin ihanan Hempsukan, jolla oli sama unelma/tavoite, eli päästä vaihtoon. Jotenkin päädyttiin siihen, että haetaanpa samaan paikkaan! Ei vitsit, oon niin iloinen saatuaan tälläisen mahtavan matkakumppanin. Toivottavasti Henna on samaa mieltä minusta ja kestää minua sen kämppiksenä ne kuukaudet :D

Lähdemme siis Skotlantiin tammikuun lopussa, kaupunkiin nimeltä Paisley. Pian istutaan ihan erilaisessa ympäristössä, suu auki koittaen saada selvää Skotlannin murteesta. No mutta, ollaan toistemme tukena niin eiköhän se siitä.

Välillä mietityttää että tuleekohan sitä pärjäämään ja välillä sitä melkein tärisee innostuksesta. Sitä vain miettii mitä kaikkea tullaan näkemään ja kokemaan! Uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja ystäviä.... Opiskelemaanhan sitä ollaan menossa, mutta uskoisin että on tulossa paljon seikkailuja. Suomea tulee tietty ikävä, mut aika kulkee hyvin nopeasti!

Ikävä tulee! Mut hei, me tullaan takas.

                                                                                                                                       -Lady Marina

-------------------------------------------------------------------------

Moikka vaan kaikille !

Olen siis Henna, tuun tuolta Turun suunnalta alunperin. Lohjan Laureaan päädyin ihan sattumalta opiskelemaan, koskaan kuullukkaa koko paikasta mitään ja yhteishaussa sitten päätin, et "kuulostaa iha kivalta, vois hakee !" Ja täällä sitä ollaan... :D

Mulla on aina jotenkin ollut takaraivossa sellainen tunne, et tahon kokee tän vaihto-oppilasjutun. Siitä asti, kun lukiossa kamut selitti omasta kielikurssistaan, mä kiinnostuin. Siitä lähtien siis kai on tämä ollut yhtenä haaveena, joka on käymässä nyt toteen ! Mä en varmaan ikinä ois uskaltanut tätä harppausta ottaa kohti tätä haavetta, ellei tää yks hyväksi ystäväksi kehkeytynyt Marina olis kans ollu ihan innoissaan tästä vaihtojutusta. Ja mä sitten päätin, että helkkari täällä eletään vaan kerran ja pistettiin hakupaperit menemään. Oltais haluttu tosiaan Iso-Britanniaan, mutta Skotlanti oli lähin vaihtoehto, joten päädyttiin siihen. Mennään siis kaupunkiin nimeltä Paisley, joka on aivan Glasgow'n juuressa.

Mitä mä odotan tältä vaihtoajalta ? No, sitä että on hauskaa ja saan uusia tuttavuuksia eri puolilta maapalloa. Tää avartaa varmasti todella paljon mun pientä maailmaani, joten odotan jo innolla tätä reissua ! Mä toivon, ettei Marina tuu kyllästymään muhun ihan totaalisesti tuolla, koska mitä luultavimmin ainakin aluksi aion siinä roikkua aikast paljon... Sori hemmo. :D Onneks oon siisti ihminen !

Mua vähän pelottaa tässä se, kun ollaan tosiaan neljä kuukautta poissa täältä tutusta ja turvallisesta Suomesta, että miten ihmeessä mä pärjään. Kuitenkin tuo nelisen kuukautta on pieni aika, ja mitä luultavimmin menee todella nopeasti. Päällimmäisenä fiiliksenä on ilo ja riemu, päästään opettelemaan vähän Skotlannin murretta ! :D Mitenköhän me siitä selvitään...

Pidemmittä puheitta, tervetuloa lukemaan meidän seikkailuistamme ja toivon mukaan tykkäätte ! :)

- Lady Henna

P.s. Saatan päivittää (ja mitä todennäköisimmin päivitän) myös omaan blogiini vaihtoajan juttuja. Oman henkilökohtaisen blogini löydät täältä.