Ikävä - sana jota tullaan varmasti käyttämään tulevan vaihdon aikana liiankin usein.
Nyt jo lasketaan päiviä ja tunteja lähtöön sekä mietitään miten pystyisi ahtaamaan kaikki ystävät matkalaukkuun ja ottamaan mukaan. Vaikka kuinka koittaa rauhoitella sillä, että joku neljä ja puoli kuukautta on lyhyt aika ja nykyteknologialla pystyy pitämään hyvin yhteyttä plaaplaa..Mutta kyllä se kaipaus tulee olemaan suunnaton.
Näissä viimeisimmissä bileissä missä käyty sekä kouluhommia tehdessä, on tullu sellainen olo, että mekin missataan tosi paljon. Lohjan porukka on vaan niin paras ja toivotaan ettei meitä unohdeta tona aikana ja päästään takas mukaan. Miten me kestetään ilman teitä ja teiän juttuja! Muuallakin Suomessa asustelevat mursut ja murmelit sekä manaatit, älkää tekään unohtako meitä. Ollaan kumminki Hempen kanssa ihania ihmisiä, eiks je?! Välillä ajatukset harhailee ja mietitään tosissaan, onko tämä lähtö nyt kovinkaan järkevää. Pitää jättää liian monta asiaa taakse ja pari juttua jää kesken..Mutta sitten taas ravistellaan päätä ja heitetään tällaiset ajatukset pois. Tää vaihto tulee olemaan upea, unohtamaton kokemus ja mikään asia ei häviä täältä koti Suomesta.
Kaikki kyselee "millos se teiä lähtö on" ja halailee kuin nähtäisiin viimeistä kertaa. Hennan kanssa ei millään vielä pystytä sisäistämään, että oikeesti ollaan lähdössä ja pian pitäisi sanoa viimeiset heipat. Varmaan perillä, kun isutaan omissa huoneissaamme ja totuus iskeekin päin näköä. Pitää varoa ettei lähdetä pakokauhun valtaamana uimaan takas.. En mitenkään voi luvata etten itkisi lentokentällä, sori Emi. Hassua kun sitä odottaa enemmän sitä paluumatkaa ja jälleennäkemisiä.
Mutta jooh, nyt loppu masistelu ja jatketaan positiivisella asenteella eteenpäin! Enään 8 päivää jäljellä lähtöön! Jaiks!
Nyt jo lasketaan päiviä ja tunteja lähtöön sekä mietitään miten pystyisi ahtaamaan kaikki ystävät matkalaukkuun ja ottamaan mukaan. Vaikka kuinka koittaa rauhoitella sillä, että joku neljä ja puoli kuukautta on lyhyt aika ja nykyteknologialla pystyy pitämään hyvin yhteyttä plaaplaa..Mutta kyllä se kaipaus tulee olemaan suunnaton.
Näissä viimeisimmissä bileissä missä käyty sekä kouluhommia tehdessä, on tullu sellainen olo, että mekin missataan tosi paljon. Lohjan porukka on vaan niin paras ja toivotaan ettei meitä unohdeta tona aikana ja päästään takas mukaan. Miten me kestetään ilman teitä ja teiän juttuja! Muuallakin Suomessa asustelevat mursut ja murmelit sekä manaatit, älkää tekään unohtako meitä. Ollaan kumminki Hempen kanssa ihania ihmisiä, eiks je?! Välillä ajatukset harhailee ja mietitään tosissaan, onko tämä lähtö nyt kovinkaan järkevää. Pitää jättää liian monta asiaa taakse ja pari juttua jää kesken..Mutta sitten taas ravistellaan päätä ja heitetään tällaiset ajatukset pois. Tää vaihto tulee olemaan upea, unohtamaton kokemus ja mikään asia ei häviä täältä koti Suomesta.
Kaikki kyselee "millos se teiä lähtö on" ja halailee kuin nähtäisiin viimeistä kertaa. Hennan kanssa ei millään vielä pystytä sisäistämään, että oikeesti ollaan lähdössä ja pian pitäisi sanoa viimeiset heipat. Varmaan perillä, kun isutaan omissa huoneissaamme ja totuus iskeekin päin näköä. Pitää varoa ettei lähdetä pakokauhun valtaamana uimaan takas.. En mitenkään voi luvata etten itkisi lentokentällä, sori Emi. Hassua kun sitä odottaa enemmän sitä paluumatkaa ja jälleennäkemisiä.
Mutta jooh, nyt loppu masistelu ja jatketaan positiivisella asenteella eteenpäin! Enään 8 päivää jäljellä lähtöön! Jaiks!
Best Regards
Marna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti